Kai sitä pitää jotain kirjoittaakin. Eli siis netissä bloggaajat ovat ottaneet haasteen vastaan ja postanneet itsestään kuvan ilman meikkiä blogiinsa, ja myöskin tutut ovat tähän vastanneet.
Ja sitten vaan ajattelin että what the hell. Eikä se kovin vaikeaa olekkaan, kun en kamalasti meikkiä käytä. Ainoastaan piirrän kulmakarvat joka aamu, muuten voin olla viikonkin meikkaamatta. Mulla on kavereita, jotka eivät voi lähteä ulos ilman suurta määrää väriä naamassaan, mikä on minusta todella outoa, suurin osa heistäkin kun on kauniimpia vain pienellä ehostuksella. Eikä sillä meikillä oikestaan paljon voi huijata (ellei sitä hullua aasialaisnaista youtubessa lasketa.) Jos on suuri nenä niin ei sitä meikillä yhtään pienemmäksi saa. Tai jos on huono iho niin ei sitä varsinkaan meikillä paranneta.
Ja valitettavaa on että sillä naamalla joka on siunaantunut pitää vaan porskuttaa. Tottakai kauneusleikkauksilla saa huijattua pois vuosia ja kyhmyjä, mutta itselle se ei ole vaihtoehto. Vaikka aamuisin tuntuisi että näyttää ihan petolinnun peräsimeltä, pitää vaan luottaa siihen ettei se naamakerroin mitään lopullista ratkaise. Ja siihen että aina jollain toisella on isompi nenä tai huonompi iho kuin sinulla, hymyillä ja olla oma ihana itsensä. Syvällistä, ugh, kiitos.
